Jokainen yritys ja yrittäjä, joka on joskus tehnyt veroilmoituksessaan omaa tulkintaa verotuksestaan, miettii nyt kannattaako niin enää jatkossa tehdä. Vaikka siis olisi ihan varma, että verotustulkinta on oikein!

Suomessa keskustellaan iäisyysaiheena verotustietojen julkisuudesta. Käsittelen tässä huhtikuussa 2022 kirjoittamassani blogiartikkelissa tätä kysymystä tarkemmin ja pohdin sitä monelta kannalta. Pohdin myös sitä mikä on ajan henki ja trendi verotuksessa.

Nykytila

Nykyisin julkisuuteen tulee verovelvollisten itsensä Omaverossa ilmoittama ja veronsaajan läpikäymä veroilmoitustieto (verotettava tulo). Ei-julkista on sen sijaan ollut verovelvollisten ja yritysten muutosoikaisut jälkiverotuksena eli verottajan oman tulkintansa perusteella tekemät veron määrän muutokset ml. verotarkastusten vaikutus. Veropetosten osalta rikosoikeudenkäyntitiedot ovat olleet julkisia.

Keväällä ja kesällä 2022 ollaan nyt melkoisella vauhdilla valmistelemassa merkittävää muutosta: kaikki verottajan oikaisujen ja verotarkastusten aiheuttamat veronmaksun muutokset ollaan avaamassa julkisiksi. Esimerkiksi yllätyksellinen jälkiverotus perheyhtiössä: osakeyhtiö X Oy:n osakas Y:lle lisätty peiteltynä osinkona ansiotuloa 150 000 euroa ja siitä johtuva veronkorotus.

Muutosesitys, eli hallituksen esitys eduskunnalle laiksi verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain muuttamisesta VM026:00/2021 (myöhemmin ”laki verotustietojen julkisuudesta”), on vielä luonnosvaiheessa ja tätä kirjoitettaessa se on mennyt huhtikuussa 2022 lausuntokierrokselle. Sille on tällä nykyisellä sisältöehdotuksen muodolla odotettavissa varsin kuoppaista menoa. Mielipiteenäni sanon, että tässä piilee valtaisa maineriski yrittäjille ja perheyrityksille. Se heikentää yksityisyyden suojaa pienyrityksissä.

Miksi huolestua asiasta jo nyt?

Vaikka muutos on suunniteltu tulemaan voimaan 1.7.2024, muutos koskee tosiasiassa jo vuoden 2022 tuloverotietoja, eli kirjoitushetkellä tehtäviä yrityksen ja yrittäjän toimenpiteitä. Hallituksen esityksen 24.3.2022 päivätyn luonnoksen mukaan:

”Verovelvollisen säännönmukaisen verotuksen tiedot jäisivät julkisiksi, vaikka verovelvollisenverotusta olisi sen jälkeen muutettu muutosverotuksessa. Verovelvollisen muutosverotuksen tiedot näytettäisiin verovelvollisen säännönmukaisen verotuksen tietojen yhteydessä omina erittelyinään. Laki on tulossa voimaan 1.7.2024. Lakia sovellettaisiin tuloverotuksen verotustietoihin verovuodesta 2022 alkaen ja kiinteistöverotuksen verotustietoihin verovuodesta 2023 alkaen.”

Jälkiverotuksen mainehaitta

Jälkiverotuksen julkistaminen synnyttää erityisesti pienemmille perhe- ja harvainomisteisille yrityksille merkittävän mainehaitan sellaisissa tilanteissa, joissa tulkinnanvaraisen verosäännöksen tulkinta on verotarkastuksessa tehty verovelvollista vastaan. Riskinä on, että kaikki jollakin tapaa jälkiverotetut luokitellaan näin heti julkisuudessa kastiin ”veronkiertäjät ja veropettäjät”. Valtiovarainministeriön tekemän esitysluonnoksen julkilausuttuna tavoitteena voidaan ymmärtää olevan eräänlainen pelotevaikutus. Eli ajatuksena oikeastaan on etteivät yrittäjät ja yritykset, sekä samalla verotuksen asiantuntijat ja tutkijat, enää uskaltaisi haastaa ja tulkita verolakeja ihan itse. Verotuslakien pykälien tarkoitus ja sisältö ei ole kuitenkaan pelkästään verohallinnon tulkittavaksi tarkoitettua. Digiuutisoinnin ja sosiaalisen median aikakaudella oletetun ”veronkiertäjän” leima valitettavasti pysyy, vaikka verotulkinta lopulta muuttuisikin valitusprosessissa eli jälkiverotus myöhemmin kumottaisiin.

Mitä sitten julkaistaisiin?

Jälkiverotuksen osalta julkaistavassa veronoikaisussa ei ole nyt tarkoitus julkistaa veronoikaisujen perusteita vaan vain muutettu verojen maksuunpanon lopputulos, siis euromäärä. Asian todellista luonnetta ja tulkintakysymystä ei siis julkisteta esiin. Yksittäisen veropykälän tulkintahan voi olla hyvinkin moniulotteinen ja lopputulema saattaa muuttua veroprosessin edetessä. Veroprosessihan kestää isommissa kysymyksissä nykyisin jopa useita vuosia ja verotietona julkaistu euromäärän kertova ”alustava muutosverotus” voi muuttua osin tai jopa poistua kokonaan.

Yritysverotuksen kipukohdissa on useimmiten kysymyksessä on oikaisutilanteissa täysin aito ja perusteltu tulkintaerimielisyys tulon veronalaisuudesta, menon vähennyskelpoisuudesta tai oikean verovuoteen kohdistumisesta. Oikeusvaltiossa pitäisi aina pystyä olemaan eri mieltä verottajan kanssa ilman että syntyy riski ”veronkiertäjäluokkaan” joutumisesta. Tämä on iso oikeusturvakysymys.

Maamme johtava sanomalehti Helsingin Sanomat on pääkirjoituksessaan (9.4.2022, s. A4) ottanut tähän asiaan varsin kritiikittömän ja positiivisen kannan. HS puoltaa voimakkaasti läpinäkyvyyttä verotuksessa  todeten mm. seuraavaa:

”Korjatut tiedot verotuksesta vihdoin julki.”

”Hallituksen esitysluonnoksen mukaan julkisuuteen ei jäisi elämään vääriä tietoja henkilöiden tuloista ja veroista.”

”Samalla tietojen julkistaminen edistää harmaan talouden torjuntaa.”

”Kun väki tietää että verottajalta salatut tulot tulevat julki esim. verotarkastuksen tuloksena, kannattaa kaikki palkat ja pääomatulot ilmoittaa alunperinkin.”

Helsingin Sanomat ei tässä valitettavasti puutu yrittäjän/yrityksen oikeusturvan ja yksityisyyden näkökulmiin eli unohduksiin jää se, että verottaja tekee joskus aivan itse virheitä sekä myös tulkitsee verotusta ja yrityksen liiketoiminnan luonnetta väärin jolloin verotus on oikaistava jälkikäteen yrittäjän tai yrityksen aiheellisesta pyynnöstä verovelvollisen eduksi, ei tappioksi.

Hiukan yleistäen verottaja voi tehdä ainakin kahdenlaisia virhepäätöksiä ja -tulkintoja:

1) Puhtaat numero- ja ns. pilkkuvirheet; ja

2) Tulkintavirheet muutosverotuksessa, jotka ratkaistaan lopullisesti verovalituksin oikeusistuimissa.

Helsingin Sanomat huomioi pääkirjoituksessaan lähinnä kohdan 1 puhtaat numero- ja pilkkuvirheiden oikaisumahdollisuudet. Teknisten verovirheiden korjaaminen on hyvä asia, mutta sehän pitäisi viranomaisten tehdä joka tapauksessa.

Itse näen että nimenomaan kohdan 2 mukaiset mahdolliset jälkiverotuksen oikaisuprosessissa ratkaistavat/oikaistavat virheet ja niiden käsittelyn oikeusturva on se pihvi tässä uudistuksessa. Ongelma on se, että jälkiverotus julkistetaan, oli se lopulta sitten kokonaan tai osittain oikein tai ei lainkaan oikein. Perusteluja emme myöskään näe missään vaiheessa, vain luvut. Perusteluja ja tulkintoja kun ei siis julkisteta. Aiotun muutoksen myötä verotuksen aidot tulkinnalliset epäselvyydet ja erimielisyydet julkaistaan näin ollen siten että verovelvollisten verottajan tulkinnan mukaan  ”väärät” (kiistanalaiset) veronmaksutiedot tulevat ennenaikaisesti julkisuuteen kun verotuksen jälkipäätökset julkaistaan riippumatta siitä, onko verottajalla ja verovelvollisella ”oikeasta” verotuksesta sama vai ainakin osin eri käsitys. Verovelvollista ei varmaankaan paljoa lohduta se jos vuosia myöhemmin jossakin sitten sivulauseessa todetaan että jälkiverotus vuodelta 2022 (alussa esitetyn esimerkin peitelty osinko ei ollutkaan peiteltyä osinkoa…) olikin väärin ja on poistettu vuonna 2025 pitkän prosessin ja hyväksytyn verovalituksen myötä. Tahra ja häpeä on syntynyt aikoja sitten. Varsin kyseenalaista logiikkaa sosiaalisen rangaistuksen ja julkisuuden paineen muodossa.

Mitä ne vero-oikaisut sitten oikeasti koskevat?

Suurin osa veronoikaisuja koskee ilmoitettuja tuloja ja menoja ja verotuksen ajankohtaa siten että verovelvollisella ja verottajalla on verotuksessa ihan oikeasti ja aidosti eri käsitys ko. tulon tai menon verotuksesta. Nämä ovat tulkintaerimielisyyksiä, eivät lainvastaista verovälttelyä.

Mitä vero-oikaisut eivät useinkaan koske?

Kysymys ei useinkaan ole siitä ettei mitään olisi verotuksessa ilmoitettu tai että verotuksessa olisi kokonaan tai edes osin tarkoituksellisesti ilmoitettu selkeästi veronalaista tuloa verovapaana tai vaadittu vähennystä vaikkei sellaista voida mitenkään antaa verotuksessa.

Hallituksen esityksen luonnoksessa uudistusta mainostetaan hyvin positiivisesti verovelvollisen oikeusturvaa kohentavana (kohta 4.4.3). Alla suora sitaatti luonnosesityksestä:

”Verotustietojen julkisuuden laajentamisella muutosverotuksen tietoihin tavoitellaan ensisijaisesti julkisten verotustietojen laadun ja oikeellisuuden parantamista. Yksittäisen verovelvollisen oikeusturva paranisi, kun myös verotukseen tehdyt muutokset tulisivat julkisiksi eikä virheellinen säännönmukaisen verotuksen tieto jäisi ainoaksi julkiseksi verotustiedoksi. Muutos toteuttaisi myös yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimukset siitä, että käsiteltyjen henkilötietojen tulee olla täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä, ja että käsittelyn tarkoituksiin nähden epätarkat ja virheelliset henkilötiedot poistetaan ja oikaistaan viipymättä.”

 

Ajaako fiskaalinen intressi nyt ohi terveen järjen ja oikeusturvan?

Todettakoon tilastojen näkökulmasta että vaikka verotarkastusten määrä on viimeisen 5 vuoden aikana pudonnut lähes 3000 tarkastuksesta viime vuoden vajaaseen 1800 tarkastukseen, on verotarkastusten ”tuotto” eli maksuunpanollisten tarkastusten (eurojen) määrä kasvanut 75 prosenttiin ja verotarkastuksilla on saatu valtion kassaan viime vuonna jo peräti 220 miljoonaa euroa. Ilmeisesti fiskaalinen intressi on nyt ajamassa ohi terveestä järjestä. Luoko verottaja yleisestävää pelotevaikutusta ja lisää verotuloja? Eikö valtion pitäisi olla pienyrittäjämyönteinen ja pyrkiä välttämään yritystoiminnan kehittämisen tarpeettomat esteet liian hätäisillä tai liian myöhään korjatuilla oikaisutiedoilla?

Mikä on ajan henki verotuksessa? Muutamia muitakin nostoja aiheesta: kiinteistöverotus ja maastapoistumisvero

Valitettavasti meillä on kehitteillä varsin monia verotuksessa hallituksen esityksiä, joita mainostetaan nimikkeillä tarkistus tai parannus. Ne ovat ainakin osittain kuitenkin ongelmallisia verovelvollisen näkökulmasta vaikka ne siis esitellään positiivisina muutoksina. Varsin tarkoituksenhakuisen positiivinen argumentointi näyttää koskevan esimerkiksi tulossa olevaa kiinteistöverotuksen uudistamista. Sitä nimitetään verotusarvojen tarkistamiseksi. Arvioidut voimaantulovuodet 2023-2024. Uudistusta markkinoidaan verotusarvojen oikeellistumisen ja verotasojen alentamisen muodossa. Tämä huolimatta siitä, että hyvin monille mökki- ja omakotiasukkaille kysymys on lisääntyvästä kertymäperusteisesta varallisuuden nimellisen arvonnousun verottamisesta.  Tämä siis ilman että verovelvollisen todelliset tulot olisivat kasvaneet. Hypoteettista tuloa verotetaan vain entistäkin laajemmin.

Vaikka varallisuusvero on meiltä poistettu, kiinteistöverotus laajenee ja voimistuu. Muitakin veronsaajaa turvaavia verouudistuksia on tulossa esimerkiksi maastapoistumisvero, joka rankaisisi jos yrittäjä muuttaisi Suomesta ilman että myisi tosiasiassa yritystään.

Huolestuttavinta tässä kehityksessä on se että valtion fiskaalinen intressi tuntuu nyt ajavan ohi yleisistä oikeusturvaperiaatteista, verovelvollisen oikeusturvasta ja tietosuojasta. Tässä blogiartikkelissa analysoitu verotietojen julkisuutta laajentavan esityksen toteutuminen ehdotetussa muodossaan olisi mielestä varsin nurinkurinen toimi oikeusperiaatteiden ja yksityisyyden suojan näkökulmasta. Verorikosasiathan ovat jo nykyisinkin julkisia (tulojen salaaminen veropetoksena) joten teknisten virheiden korjaamisen varjolla julkisten verotietojen laajentaminen jälkiverotuspäätöksiin palvelee lähinnä ennakoivana estona verolakien tulkinnanvaraisuuksien korjaamiseen. Tämä johtaa kokemukseni mukaan juuri päinvastaiseen todellisuuteen erityisesti pienten ja keskisuurten perheyritysten verotuksessa.